Sukupolvien hiljainen lupaus

Yksi tapahtuma yhdistää kaikkia ihmisiä, kaikista ajoista ja paikoista. Tämä tapahtuma, jonka me kaikki koemme, on epäilemättä vaikuttanut hyvin paljon myytteihimme, filosofioihimme, tieteisiimme ja maailmankuvaamme – joka maailmankolkan jokaisessa kulttuurissa.

Tämä tapahtuma on syntymä. Emme muista syntymästämme mitään varmaa, ja olemme usein kehittäneet sen ympärille mystisen auran, jonka verhoamme elämän selittämättömillä salaisuuksilla. Vaikka nykyään tietojemme kehittyessä ymmärrämme syntymää paremmin kuin koskaan, verhoaa tätä elämiä luovaa tapahtumaa yhä syvällinen tunnemaailma ja kuolemattoman liikuttavuuden ulottuvuus.

Lapsen syntymä on pitkään symboloinut meille uuden mahdollisuuden syntyä. Se muistuttaa meitä maailmojen aluista ja lopuista, syntymistä ja kuolemista, äärettömyydestä ja ikuisuudesta – sekä elämän arvokkuuden herkkyydestä. Lapsessa näemme menneisyytemme ja tulevaisuutemme; omien aikojemme hukkaan kulutetut mahdollisuudet, vanhempiemme sekä oman elämämme niin erheet kuin onnistumiset, ja tulevaisuuden lupauksen lannistumattomasta uudelleenyrityksestä kohti parempaa. Näemme myös nykyisyyden; itsemme ottamassa vastaan uutta elämää ja sen tuomia haasteita ja mahdollisuuksia – kuten vanhempamme ja esi-isämme tekivät oman jälkikasvunsa ja meidän syntyessä. Lapset ovat biologinen aikakoneemme tulevaisuuteen ja heitä seuraamalla voimme nähdä vihjeitä ja vilauksia siitä, mitä aikajanamme seuraavassa pisteessä odottaa. Sukupolvien kuluessa tästä liikkeestä muodostuu ihmiskunnan historiaa; menneiden ja tulevien sukupolvien symbioosia.

Jokainen lapsi rakentaa identiteettiään ja maailmankuvaansa ympäröivän yhteisön ja sen tarinoiden, uskomusten ja tietojen varassa; tietyn aikakauden tietoisuustilan varassa. Se toivo, jonka näemme lapsissa, liittyy vahvasti näiden tarinoiden, uskomusten ja tietojen kehittymiseen, levittäytymiseen ja uudelleenmuokkautumiseen. Toivo, jonka näemme lapsissa, on toivoa paremmin muotoutuvasta kollektiivisesta ajatusmaailmasta ja itsetietoisuudesta – toivoa, että lapsemme kykenisivät rakentamaan oman ajattelumaailmansa paremmin kuin me olemme koskaan kyenneet. Toki tämä on pitkälti kiinni itse aikuisista, sillä – halusimme tai emme – me olemme se taho, joka muotouttaa lasten ajatusmaailmaa. Siirrämme vitsauksenomaisesti lapsiimme usein haluamattamme itsekin havaitsemamme virhekohtamme, kuin myös usein toki vahvuutemme. Onneksi jotain kollektiivista siirtymää tulevaisuuden haaveidemme suuntaan tapahtuu kuitenkin joka sukupolvi. Tämä on tietoisuustasomme alati karttuessa väistämätöntä.

Lapsena maailma on ihmeellinen ja uusi paikka; tietoisuutemme tuore syntysija, jota alamme hahmottaa syntymässä perityn ympäristömme tietoisuustason kautta. Sukupolvittain tämä ympäristön tietoisuustaso liikkuu kumuloituen. Uudet silmät ja uudet aivot ovat aina huomattavasti potentiaalisempia kehittämään korkeamman tietoisuustason kuin menneet sukupolvet; ja syntymässä tätä prosessia tukee lannistumaton innokkuus, maailman näkeminen tuorein silmin. Tämän kautta tämä maailma piirtyy aina uudenlaisena uusien sukupolvien tietoisuuteen – menneiden sukupolvien liikkeen perintönä. Samalla uudet sukupolvet adaptoivat yhä vahvemmin, tämän uuden ja tuoreen tietoisuustason rakentumisen sallimana, uusia tapoja ja ajattelumaailmoja.

Unelmamme koskien lapsuutemme menetetyiksi miellettyjä mahdollisuuksia ja ikävuosiemme karttuessa muodostuvat havaintomme omista tapojemme erheistä, sulautuvat yhdeksi historialliseksi aaltoliikkeeksi: pyrkimykseksi kohti ihmiskunnan kehittymistä ja itsemme korjaamista. Se, mikä lähtee ihmisen lapsuudesta ja maailman tutkimisesta vastasyntynein, täysin uusin ja kokemattomin silmin, kasvaa vuosien varrella aikuisuuden tuomaan korkeampaan tietoisuuteen. Mikäli tämä tietoisuus rakentuu pohjautumaan universaalisti havainnoituun todellisuuteen, iskostettujen uskojen ja pelkojen astuessa sivuun, alkaa maailma näyttää hyvin selkeältä; selitettävältä ja järjestyksen omaavalta, järkevältä ja tasa-arvoiselta.

Ihmiskunta on 2000-luvulla saavuttamassa hiljalleen varhaisaikuisuutta, joka pyrkii yhä vahvemmin sitoutumaan havainnoitavaan ja ymmärrettävään todellisuuteen, jota se on jopa noin 200 000 vuotta pyrkinyt epätoivoisesti hahmottamaan. Vasta viimeisen muutaman sadan vuoden aikana, tieteen nousun aikakaudella, silmänräpäyksessä omassa lajihistoriassamme, tämä tietoisuus ja selitettävyys ovat vihdoin asettuneet käsin kosketeltaviksi. Osa ihmiskunnasta on jo valmis aikuisuuteen, mutta osaa tulee vielä odottaa jonkin aikaa. Mitä luultavimmin tämä tietoisuus tulee kuitenkin sukupolvien yhä kulkiessa nousemaan kaikkialla entisestään, ja ihmiskunnan lapsuudessamme aloitettu selittämishalu maailmasta alkaa vihdoin pohjata yhä paremmin tiedostettuun universaaliin todellisuuteen ja aikuisuuden tuomaan rationaalisuuteen. Tämä tulevaisuus on jo lähes sarastamassa, mutta havaittavissa valitettavasti myös tällä hetkellä elävien yhteissaavuttamattomissa olevaksi.

Onneksi lapsissa näemme menneisyyden ja tulevaisuuden. Heihin yritämme aina siirtää yhä parempaa tietoisuutta, erheidemme korjaustyökaluja. Jatkaessamme alati näin kehittymistämme, sukupolvi sukupolvelta, myös tietoisuutemme nousee alati. Tämä on ympäröivän ihmismaailmamme pitkän aikaskaalan pysäyttämätön sääntö; ajan kanssa kehittyvä tietoisuus ja tulevaisuuden pettämätön lupaus. Se on niin ihmisyksilöiden kuin ihmiskunnankin kasvutarinaa – lapsuudesta aikuisuuteen.

Mainokset

Kyberavaruuden itsenäisyysjulistus

Intouduin tuossa hetken flowssa taas suomentelemaan jotain… Tällä kertaa John Perry Barlow’n (1947-) vuoden 1996 klassikko ”A Declaration of the Independence of Cyberspace”. Jotenkin luulisi että tämä on suomennettu, mutta en kylläkään löytänyt.

Ensin hieman pohjustusta. Sivuten, asiaan liittyy käsite ”ikuinen syyskuu” (eternal September). Tämä Dave Fischerin syyskuussa 1993 esittämä termi kuvaa silloisessa Usenet:ssä (verkkovälitteisessä keskustelutilassa) tapahtunutta muutosta. Tätä ennen verkkoliikenne ja -keskustelu olivat käytössä lähinnä yliopistoissa, ja siellä vallitsivat näin ollen hyvin tietynlainen etiketti ja kulttuuri. Joka vuosi kun uusia oppilaita saapui yliopistoon, saapui kauhisteltu uusien ja kulttuuria häiritsevien käyttäjien syyskuu. Nämä uudet käyttäjät tuli aina opettaa ja totuttaa niin kutsuttuun netikettiin, eli tietynlaiseen kulttuuriin ja käyttäytymisnormistoon, joka verkossa vallitsi. Kunnes sitten syyskuussa 1993 America Online (AOL) -palveluntarjoaja alkoi tarjota käyttäjilleen pääsyä Usenettiin. Tällöin Fischer julisti 1993 alkaneeksi ”ikuisen syyskuun”, jolloin Usenettiin, ja yleisemminkin Internetiin, alkoi saapua jatkuvasti uusia ja sitä kulttuuria tuntemattomia käyttäjiä, joita pitää ikäänkuin alati kaitsea kulttuuriin.

Internetiä alkoi käyttää yhä lisää ihmisiä, jotka eivät alkujaan osanneet käyttää välinettä, eivätkä ymmärtäneet sen sisällä jo vallitsevaa kulttuuria. Tästä syntyi, ja on edelleen syntynyt, monia mielenkiintoisia lakeja ja lakialoitteita, kuten uusitut tekijänoikeuslait; Lex Karpela ja niin edelleen. Näitä ennen verkossa vallinnut kulttuuri oli hyvin rajoittamaton, joskin myös hyvin rajatun piirin toimintaa.

1996 Barlow kirjoitti kyberavaruuden itsenäisyysjulistuksen vastauksena eräälle laille, joka silloin säädettiin Yhdysvalloissa (Telecommunications reform act). John Perry Barlow on yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, sanoittaja, poliittinen aktivisti ja entinen karjanpitäjä. Kyseinen kirjoitus on siis kaikuvaan kiertoon tarkoitettu, kyberavaruudesta käsin julistettu itsenäisyyspuhe, joka on osoitettu reaalimaailman hallitsijoille.

En suomentanut Barlow’n pohjustusta julistukselle, vaikka sekin on kyllä ihan asiallinen. Kaiken kaikkiaan alkuperäinen teksti löytyy täältä: http://w2.eff.org/Censorship/Internet_censorship_bills/barlow_0296.declaration

__________________________

Kyberavaruuden itsenäisyysjulistus

Teollisen maailman hallitukset, te lopen uupuneet lihan ja teräksen jättiläiset, tulen Kyberavaruudesta, Mielen uudesta kodista. Tulevaisuuden puolesta, pyydän teitä menneisyydestä jättämään meidät rauhaan. Te ette ole tervetulleita joukkoomme. Teillä ei ole suvereniteettia siellä missä kokoonnumme.

Meillä ei ole valittua hallitusta, ja meille sellaista tuskin tulee, joten en puhuttele teitä sitä suuremmalla auktoriteetilla kuin sillä millä vapaus itsessään aina puhuu. Julistan sen globaalin sosiaalisen tilan, jota rakennamme, olemaan luonnollisesti vapaa niistä tyranneista, joita pyritte meille langettamaan. Teillä ei ole moraalista oikeutta hallita meitä, ettekä te omaa mitään pakottamismetodeja, joita meillä olisi todellista syytä pelätä.

Hallitukset johtavat heidän oikeutetut voimansa hallittujen suostumuksesta. Ette ole pyytäneet ettekä vastaanottaneet meidän suostumusta. Emme kutsuneet teitä. Ette tunne meitä, ettekä maailmaamme. Kyberavaruus ei makaa rajojenne sisällä. Älkää luulko, että voitte rakentaa sitä kuin se olisi julkinen rakennusprojekti. Ette pysty. Se on luonnonteko ja se kasvaa itsessään kollektiivisten toimiemme kautta.

Ette ole osallistuneet suureen ja kokoontuvaan keskusteluumme, ettekä luoneet kauppapaikkojemme vaurautta. Ette tunne kulttuuriamme, etiikkaamme, tai kirjoittamattomia sääntöjä, jotka jo tuottavat yhteisöllemme enemmän järjestystä kuin mikään mitä voisi saavuttaa minkään teidän asetusten kautta.

Väitätte, että keskuudessamme on ongelmia, jotka teidän tulee ratkaista. Käytätte tätä väitettä tekosyynä tunkeutuaksenne alueellemme. Monet näistä ongelmista eivät ole olemassa. Siellä missä on oikeita konflikteja, missä on väärintekoa, tunnistamme ne ja puhuttelemme niitä omilla keinoillamme. Olemme muodostamassa omaa Sosiaalista Sopimustamme. Tämä hallinto nousee meidän maailman olosuhteiden mukaan, ei teidän. Meidän maailma on erilainen.

Kyberavaruus koostuu vuorovaikutuksista, suhteista, ja ajatuksesta itsestään, jotka on järjestetty kuin seisovaksi aalloksi viestintämme verkossa. Meidän on maailma joka on sekä kaikkialla että ei missään, mutta se ei ole missä kehot asuvat.

Olemme luomassa maailmaa, jonne kaikki voivat astua ilman etuoikeutta tai ennakkokäsityksiä koskien rotua, ekonomista valtaa, sotilaallista voimaa, tai syntymässä saatua asemaa.

Olemme luomassa maailmaa, jossa kuka tahansa, missä tahansa voi ilmaista hänen vakaumuksensa, huolimatta kuinka yksittäinen, vailla pelkoa hiljaisuuteen tai yhdenmukaisuuteen pakottamisesta.

Teidän lakimääräiset konseptit omaisuudesta, ilmaisusta, identiteetistä, liikkumisesta, ja kontekstista eivät päde meihin. Ne kaikki perustuvat materiaan, ja täällä ei ole materiaa.

Identiteeteillämme ei ole kehoa, joten, toisin kuin te, me emme kykene saavuttamaan järjestystä fyysisellä pakottamisella. Uskomme, että etiikasta, valaistuneesta itsekkyydestä, ja kansainyhteisöstä hallintomme ilmaantuu. Identiteettimme saattavat levittäytyä läpi monien hallintoalueittenne. Ainoa laki, jonka kaikki olennaiset kulttuurit yleensä tunnustavat, on Kultainen Sääntö. Toivomme, että kykenemme rakentamaan omat erinäiset ratkaisumme sen varaan. Mutta emme voi hyväksyä ratkaisuja, joita yritätte määrätä.

Yhdysvalloissa olette tänään luoneet lain, Telekommunikaation uudistuslain, joka torjuu oman Perustuslakinne ja solvaa Jeffersonin, Washingtonin, Millin, Madisonin, DeToquevillen, ja Brandeisin unelmia. Näiden unelmien tulee nyt syntyä uudelleen meissä.

Pelkäätte omia lapsianne, koska he ovat natiiveja maailmassa, jossa te olette aina maahanmuuttajia. Koska pelkäätte heitä, annatte byrokratioillenne vanhemmuuden vastuun siitä, jota olette liian pelkurimaisia kohtaamaan itse. Meidän maailmassamme kaikki ihmiskunnan ajatukset ja ilmaisut, halventavasta enkelimäiseen, ovat saumattoman kokonaisuuden osia, bittien globaali keskustelu. Emme pysty erottamaan tukehduttavaa ilmaa ilmasta, jonka päällä siivet lyövät.

Kiinassa, Saksassa, Ranskassa, Venäjällä, Singaporessa, Italiassa, ja Yhdysvalloissa yritätte torjua vapauden virusta pystyttämällä vartiotorneja Kyberavaruuden rajaseudulle. Nämä saattavat pitää tartunnan loitolla pienen hetken, mutta ne eivät toimi maailmassa, joka peitellään pian bitteihin tukeutuvalla medialla.

Teidän kasvavassa määrin vanhentuneet informaatioteollisuutenne ikuistaisivat itsensä esittämällä lakeja, Yhdysvalloissa ja muualla, jotka vaativat omistavansa itse puhumisen läpi maailman. Nämä lait julistaisivat ideat olemaan teollisuuden lisätuote, eivät sen ylevämpiä kuin takkirauta. Meidän maailmassamme, mitä tahansa ihmismieli saattaa luoda, voidaan jäljentää tai levittää loputtomasti vailla maksuja. Globaali ajatuksen kulkuneuvo ei enää edellytä tehtaitanne suoriutuakseen.

Nämä kasvavassa määrin vihamieliset ja koloniaaliset toimenpiteet asettavat meidät samaan asemaan kuin ne vapauden ja itsemääräämisoikeuden rakastajat menneisyydestä, joiden piti torjua etäisten, tiedottomien auktoriteettien voima. Meidän tulee julistaa meidän virtuaaliset itsemme immuuneiksi teidän suvereniteetilta, vaikka yhä suostumme myöntymään sääntöihinne kehojemme kautta. Levitämme itsemme läpi Planeetan, jotta kukaan ei voi pidättää ajatuksiamme.

Luomme Mielen sivilisaation Kyberavaruudessa. Olkoon se humaanimpi ja reilumpi kuin se maailma, jonka hallituksenne ovat luoneet ennen.

Davos, Sveitsi
Helmikuun 8., 1996

__________________________