Pisan kalteva torni

Minulla oli alunperin ajatus symboloida Pisan kaltevalla tornilla kirjani viestimää ajatusta. Josta kumpuaa itse blogin nimikin. Etsin jonkin aikaa sopivaa kuvaa tähän yhteyteen – ja viimein löysin sellaisen. Jurgen Schwietering antoi ystävällisesti luvan käyttää kuvaansa sivullani. Alkuperäinen kuva löytyy hänen flickr-profiilistaan: Last moment of the leaning tower of Pisa. Nyt tuntuisi ulkoasu olevan vihdoin kohdillaan. :)

Lisäksi kiitokset Mika Junikalle kuvanlaadun säilyttävän rajauksen tekemisestä. Mika tunnetaan myös aliaksella bliix, jonka alla hän julkaisee Youtubessa pääasiassa pop-laulujen a capella -raitojen kanssa soittamansa metalli/rock-musiikin yhdistämiä pastisseja. Kannustan tutustumaan: http://www.youtube.com/user/bliix

Kyberavaruuden itsenäisyysjulistus

Intouduin tuossa hetken flowssa taas suomentelemaan jotain… Tällä kertaa John Perry Barlow’n (1947-) vuoden 1996 klassikko ”A Declaration of the Independence of Cyberspace”. Jotenkin luulisi että tämä on suomennettu, mutta en kylläkään löytänyt.

Ensin hieman pohjustusta. Sivuten, asiaan liittyy käsite ”ikuinen syyskuu” (eternal September). Tämä Dave Fischerin syyskuussa 1993 esittämä termi kuvaa silloisessa Usenet:ssä (verkkovälitteisessä keskustelutilassa) tapahtunutta muutosta. Tätä ennen verkkoliikenne ja -keskustelu olivat käytössä lähinnä yliopistoissa, ja siellä vallitsivat näin ollen hyvin tietynlainen etiketti ja kulttuuri. Joka vuosi kun uusia oppilaita saapui yliopistoon, saapui kauhisteltu uusien ja kulttuuria häiritsevien käyttäjien syyskuu. Nämä uudet käyttäjät tuli aina opettaa ja totuttaa niin kutsuttuun netikettiin, eli tietynlaiseen kulttuuriin ja käyttäytymisnormistoon, joka verkossa vallitsi. Kunnes sitten syyskuussa 1993 America Online (AOL) -palveluntarjoaja alkoi tarjota käyttäjilleen pääsyä Usenettiin. Tällöin Fischer julisti 1993 alkaneeksi ”ikuisen syyskuun”, jolloin Usenettiin, ja yleisemminkin Internetiin, alkoi saapua jatkuvasti uusia ja sitä kulttuuria tuntemattomia käyttäjiä, joita pitää ikäänkuin alati kaitsea kulttuuriin.

Internetiä alkoi käyttää yhä lisää ihmisiä, jotka eivät alkujaan osanneet käyttää välinettä, eivätkä ymmärtäneet sen sisällä jo vallitsevaa kulttuuria. Tästä syntyi, ja on edelleen syntynyt, monia mielenkiintoisia lakeja ja lakialoitteita, kuten uusitut tekijänoikeuslait; Lex Karpela ja niin edelleen. Näitä ennen verkossa vallinnut kulttuuri oli hyvin rajoittamaton, joskin myös hyvin rajatun piirin toimintaa.

1996 Barlow kirjoitti kyberavaruuden itsenäisyysjulistuksen vastauksena eräälle laille, joka silloin säädettiin Yhdysvalloissa (Telecommunications reform act). John Perry Barlow on yhdysvaltalainen runoilija, esseisti, sanoittaja, poliittinen aktivisti ja entinen karjanpitäjä. Kyseinen kirjoitus on siis kaikuvaan kiertoon tarkoitettu, kyberavaruudesta käsin julistettu itsenäisyyspuhe, joka on osoitettu reaalimaailman hallitsijoille.

En suomentanut Barlow’n pohjustusta julistukselle, vaikka sekin on kyllä ihan asiallinen. Kaiken kaikkiaan alkuperäinen teksti löytyy täältä: http://w2.eff.org/Censorship/Internet_censorship_bills/barlow_0296.declaration

__________________________

Kyberavaruuden itsenäisyysjulistus

Teollisen maailman hallitukset, te lopen uupuneet lihan ja teräksen jättiläiset, tulen Kyberavaruudesta, Mielen uudesta kodista. Tulevaisuuden puolesta, pyydän teitä menneisyydestä jättämään meidät rauhaan. Te ette ole tervetulleita joukkoomme. Teillä ei ole suvereniteettia siellä missä kokoonnumme.

Meillä ei ole valittua hallitusta, ja meille sellaista tuskin tulee, joten en puhuttele teitä sitä suuremmalla auktoriteetilla kuin sillä millä vapaus itsessään aina puhuu. Julistan sen globaalin sosiaalisen tilan, jota rakennamme, olemaan luonnollisesti vapaa niistä tyranneista, joita pyritte meille langettamaan. Teillä ei ole moraalista oikeutta hallita meitä, ettekä te omaa mitään pakottamismetodeja, joita meillä olisi todellista syytä pelätä.

Hallitukset johtavat heidän oikeutetut voimansa hallittujen suostumuksesta. Ette ole pyytäneet ettekä vastaanottaneet meidän suostumusta. Emme kutsuneet teitä. Ette tunne meitä, ettekä maailmaamme. Kyberavaruus ei makaa rajojenne sisällä. Älkää luulko, että voitte rakentaa sitä kuin se olisi julkinen rakennusprojekti. Ette pysty. Se on luonnonteko ja se kasvaa itsessään kollektiivisten toimiemme kautta.

Ette ole osallistuneet suureen ja kokoontuvaan keskusteluumme, ettekä luoneet kauppapaikkojemme vaurautta. Ette tunne kulttuuriamme, etiikkaamme, tai kirjoittamattomia sääntöjä, jotka jo tuottavat yhteisöllemme enemmän järjestystä kuin mikään mitä voisi saavuttaa minkään teidän asetusten kautta.

Väitätte, että keskuudessamme on ongelmia, jotka teidän tulee ratkaista. Käytätte tätä väitettä tekosyynä tunkeutuaksenne alueellemme. Monet näistä ongelmista eivät ole olemassa. Siellä missä on oikeita konflikteja, missä on väärintekoa, tunnistamme ne ja puhuttelemme niitä omilla keinoillamme. Olemme muodostamassa omaa Sosiaalista Sopimustamme. Tämä hallinto nousee meidän maailman olosuhteiden mukaan, ei teidän. Meidän maailma on erilainen.

Kyberavaruus koostuu vuorovaikutuksista, suhteista, ja ajatuksesta itsestään, jotka on järjestetty kuin seisovaksi aalloksi viestintämme verkossa. Meidän on maailma joka on sekä kaikkialla että ei missään, mutta se ei ole missä kehot asuvat.

Olemme luomassa maailmaa, jonne kaikki voivat astua ilman etuoikeutta tai ennakkokäsityksiä koskien rotua, ekonomista valtaa, sotilaallista voimaa, tai syntymässä saatua asemaa.

Olemme luomassa maailmaa, jossa kuka tahansa, missä tahansa voi ilmaista hänen vakaumuksensa, huolimatta kuinka yksittäinen, vailla pelkoa hiljaisuuteen tai yhdenmukaisuuteen pakottamisesta.

Teidän lakimääräiset konseptit omaisuudesta, ilmaisusta, identiteetistä, liikkumisesta, ja kontekstista eivät päde meihin. Ne kaikki perustuvat materiaan, ja täällä ei ole materiaa.

Identiteeteillämme ei ole kehoa, joten, toisin kuin te, me emme kykene saavuttamaan järjestystä fyysisellä pakottamisella. Uskomme, että etiikasta, valaistuneesta itsekkyydestä, ja kansainyhteisöstä hallintomme ilmaantuu. Identiteettimme saattavat levittäytyä läpi monien hallintoalueittenne. Ainoa laki, jonka kaikki olennaiset kulttuurit yleensä tunnustavat, on Kultainen Sääntö. Toivomme, että kykenemme rakentamaan omat erinäiset ratkaisumme sen varaan. Mutta emme voi hyväksyä ratkaisuja, joita yritätte määrätä.

Yhdysvalloissa olette tänään luoneet lain, Telekommunikaation uudistuslain, joka torjuu oman Perustuslakinne ja solvaa Jeffersonin, Washingtonin, Millin, Madisonin, DeToquevillen, ja Brandeisin unelmia. Näiden unelmien tulee nyt syntyä uudelleen meissä.

Pelkäätte omia lapsianne, koska he ovat natiiveja maailmassa, jossa te olette aina maahanmuuttajia. Koska pelkäätte heitä, annatte byrokratioillenne vanhemmuuden vastuun siitä, jota olette liian pelkurimaisia kohtaamaan itse. Meidän maailmassamme kaikki ihmiskunnan ajatukset ja ilmaisut, halventavasta enkelimäiseen, ovat saumattoman kokonaisuuden osia, bittien globaali keskustelu. Emme pysty erottamaan tukehduttavaa ilmaa ilmasta, jonka päällä siivet lyövät.

Kiinassa, Saksassa, Ranskassa, Venäjällä, Singaporessa, Italiassa, ja Yhdysvalloissa yritätte torjua vapauden virusta pystyttämällä vartiotorneja Kyberavaruuden rajaseudulle. Nämä saattavat pitää tartunnan loitolla pienen hetken, mutta ne eivät toimi maailmassa, joka peitellään pian bitteihin tukeutuvalla medialla.

Teidän kasvavassa määrin vanhentuneet informaatioteollisuutenne ikuistaisivat itsensä esittämällä lakeja, Yhdysvalloissa ja muualla, jotka vaativat omistavansa itse puhumisen läpi maailman. Nämä lait julistaisivat ideat olemaan teollisuuden lisätuote, eivät sen ylevämpiä kuin takkirauta. Meidän maailmassamme, mitä tahansa ihmismieli saattaa luoda, voidaan jäljentää tai levittää loputtomasti vailla maksuja. Globaali ajatuksen kulkuneuvo ei enää edellytä tehtaitanne suoriutuakseen.

Nämä kasvavassa määrin vihamieliset ja koloniaaliset toimenpiteet asettavat meidät samaan asemaan kuin ne vapauden ja itsemääräämisoikeuden rakastajat menneisyydestä, joiden piti torjua etäisten, tiedottomien auktoriteettien voima. Meidän tulee julistaa meidän virtuaaliset itsemme immuuneiksi teidän suvereniteetilta, vaikka yhä suostumme myöntymään sääntöihinne kehojemme kautta. Levitämme itsemme läpi Planeetan, jotta kukaan ei voi pidättää ajatuksiamme.

Luomme Mielen sivilisaation Kyberavaruudessa. Olkoon se humaanimpi ja reilumpi kuin se maailma, jonka hallituksenne ovat luoneet ennen.

Davos, Sveitsi
Helmikuun 8., 1996

__________________________

Richard Dawkinsin kirje 10-vuotiaalle tyttärelleen – Hyvät ja huonot syyt uskomiseen

Suomensin pienen pätkän Richard Dawkinsin kirjeestä, jonka hän kirjoitti ja antoi 10-vuotiaalle tyttärelleen vuonna 1994. Tytär opiskelee nykyään lääketiedettä. Innostuin kuitenkin lopulta suomentamaan koko kirjeen yhdellä istumalla, ja jaan sen mielelläni kaikille. Huomautan, että en ole käännöstieteilijä, mutta eiköhän siitä selvän saa. -_-

Professori Richard Dawkins (1941-) on eläkkeellä oleva englantilainen eläintieteilijä, evoluutiobiologi ja tieteen kansantajuistaja. Ennen eläkkeelle jäämistään, vuonna 2008, hänen viimeisin positio oli Oxfordin yliopistossa ensimmäisenä tieteen kansantajuistamisen professorina (The Simonyi Professorship for the Public Understanding of Science). Hänet tunnetaan hyvin evoluutioteoriaa käsittelevistä kirjoistaan ja muun muassa meemi -käsitteen keksimisestä vuoden 1976 ilmestyneessä esikoisteoksessaan ”The Selfish Gene” (Geenin itsekkyys, 1993). Muita hänen kirjoittamiaan tunnettuja teoksia ovat esimerkiksi ”Climbing Mount Impropable” (1996), “The God Delusion” (Jumalharha; 2006, 2007) sekä “The Greatest Show on Earth: The Evidence for Evolution” (Maailman hienoin esitys: Evoluution todisteet; 2009).

________________

Alkuperäinen englanninkielinen kirje löytyy esimerkiksi täältä: http://www.rationalresponders.com/richard_dawkins_letter_to_his_10_year_old_daughter_how_to_warn_your_child_about_this_irrational_world

Kirje on myös julkaistu hänen esseekokoelmansa ”A Devil’s Chaplain” (2003) viimeisessä luvussa ”A prayer for my daughter” (’Rukous tyttärelleni’), otsikolla ”Good and Bad Reasons for Believing” (’Hyvät ja huonot syyt uskomiseen’).

________________

Rakkaalle tyttärelleni,

Nyt kun olet kymmenen, haluan kirjoittaa sinulle eräästä minulle hyvin tärkeästä asiasta. Oletko koskaan miettinyt, miten tiedämme ne asiat, jota tiedämme? Miten esimerkiksi tiedämme, että tähdet, jotka näyttävät kuin neulan rei’iltä taivaalla, ovat oikeasti valtavia tulipalloja, kuten aurinko, ja todella kaukana? Ja miten tiedämme, että maapallo on eräs pienempi pallo, joka pyörii yhden tuollaisen tulipallon – auringon – ympärillä? Vastaus näihin kysymyksiin on ”todisteet”.

Joskus todisteet tarkoittavat, että voi nähdä (tai kuulla, tunnustella, haistaa…) jonkin asian olevan totta. Astronautit ovat matkanneet tarpeeksi kauas maapallolta, nähdäkseen omin silmin, että se on pyöreä. Joskus taasen meidän silmät tarvitsevat apua. ’Iltatähti’ näyttää kirkkaalta tuikkeelta taivaalla, mutta teleskoopin avulla voi nähdä, että se on kaunis pallo – planeetta, jota kutsumme Venukseksi. Jotakin, jonka voit oppia suoraan näkemällä (tai kuulemalla tai tunnustelemalla…), kutsutaan observaatioksi, eli havainnoksi.

Usein todisteisiin ei sisälly ainoastaan havainto yksinään, mutta havainnot ovat osaltaan aina todisteiden takana. Jos on tapahtunut murha, usein kukaan (paitsi murhaaja ja kuollut henkilö!) ei ole havainnoinut itse tekoa. Mutta etsivät pystyvät keräämään yhteen paljon muita havaintoja, jotka saattavat kaikki osoittaa kohti tiettyä epäiltyä. Mikäli henkilön sormenjäljet vastaavat tikarista löydettyjä sormenjälkiä, se on havainto siitä, että tämä henkilö on siihen koskenut. Tämä havainto ei todista, ettäkö hän teki murhan, mutta se saattaa auttaa yhdistettynä suureen määrään muita todisteita. Joskus etsivä saattaa mietiskellä suurta määrää havaintoja, kun hän yht’äkkiä tajuaa, että kaikki palaset osuvat kohdalleen ja todellakin todistavat, että se-ja-se oli murhaaja.

Tieteentekijät – tai tämän maailman ja universumin totuuksia selvittävät asiantuntijat – usein työskentelevät kuin etsivät. He tekevät arvauksen (jota kutsutaan hypoteesiksi) siitä, mikä saattaisi olla totta. He sitten sanovat itselleen: mikäli tämä olisi todella totta, meidän pitäisi nähdä sitä-tai-tätä. Tätä kutsutaan ennusteeksi. Esimerkiksi, mikäli maailma on oikeasti pyöreä, voimme luoda ennusteen, että matkustaja, joka matkaa tiettyyn suuntaan tarpeeksi pitkään, jossain vaiheessa saapuu takaisin sille paikalle josta lähti liikkeelle. Kun lääkäri sanoo, että sinulla on tuhkarokko, hän ei vain katso sinua ja näe tuhkarokon. Hänen ensimmäinen vilkaisu sinuun antaa hänelle hypoteesin, että sinulla saattaisi olla tuhkarokko. Hän sitten sanoo itselleen: mikäli potilaalla todella on tuhkarokko, meidän pitäisi nähdä… Sitten hän suorittaa sarjan ennusteita ja testaa niitä silmillään (onko sinulla näppylöitä?), käsillään (onko otsasi kuuma?) ja korvillaan (pihiseekö rintakehäsi tuhkarokon aiheuttamalla tavalla?). Vasta sitten hän tekee päätöksensä ja sanoo, ’diagnosoin, että lapsella on tuhkarokko’. Joskus lääkäreiden tarvitsee tehdä muitakin testejä, kuten verikokeita tai röntgenkuvia, jotka auttavat heidän silmiään, käsiään ja korviaan tekemään havaintoja.

Tapa, jolla tieteentekijät käyttävät todisteita oppiakseen maailmasta, on paljon nokkelampi ja monimutkaisempi kuin mitä voin kertoa lyhyessä kirjeessä. Mutta nyt haluan siirtyä todisteista, joka on hyvä syy uskoa jotakin, varoittamaan sinua kolmesta huonosta syystä uskoa mihinkään. Ne ovat ”traditio”, ”auktoriteetti” ja ”ilmestys”.

Ensimmäisenä, traditio. Muutama kuukausi sitten, menin televisioon käydäkseni keskustelun noin 50:n lapsen kanssa. Nämä lapset olivat kutsuttu, koska he olivat kasvatettu monissa eri uskonnoissa. Jotkut oli kasvatettu kristityiksi, toiset juutalaisiksi, muslimeiksi, hinduiksi tai sikhiläisiksi. Mies, jolla oli mikrofoni, kävi jokaisen lapsen luona kysymässä, mitä he uskovat. Se, mitä nämä lapset sanoivat, osoittaa täsmälleen, mitä tarkoitan ”traditiolla”. Osoittautui, että heidän uskomuksillaan ei ollut mitään tekemistä todisteiden kanssa. He vain toistivat heidän vanhempiensa ja isovanhempiensa uskomuksia, jotka eivät myöskään perustuneet todisteille. He sanoivat asioita, kuten ’Me hindut uskomme niin ja näin’. ’Me muslimit uskomme sitä ja tätä.’ ’Me kristityt uskomme jotakin muuta.’ Tietenkin, koska he kaikki uskoivat eri asioita, he eivät voineet kaikki olla oikeassa. Mikrofonin kanssa liikkunut mies näytti pitävän tätä hyvin asianmukaisena ja ei edes yrittänyt saada heitä väittelemään erimielisyyksistään. Mutta se ei ollut se pointti, jonka haluan tehdä. Haluan vain yksinkertaisesti kysyä, mistä heidän uskonsa on peräisin. Ne tulevat traditiosta. Traditiot tarkoittavat uskoja, jotka ovat siirtyneet isovanhemmilta vanhemmille ja heiltä lapsilleen, ja niin edelleen. Tai ne ovat siirtyneet samaan tapaan kirjojen mukana läpi vuosisatojen. Traditionaaliset uskot saavat usein alkunsa hyvin mitättömistä asioista; ehkäpä joku vain keksii ne alun perin päästään, kuten tarinat Thorista ja Zeuksesta. Mutta kun ne ovat siirtyneet eteenpäin jokusen vuosisadan, niin ainoastaan se, että ne ovat niin vanhoja, saa ne näyttämään erityisiltä. Ihmiset uskovat asioita yksinkertaisesti vain siksi, koska ihmiset ovat uskoneet niin vuosisatoja. Se on traditio.

Ongelma traditiossa on se, että ei ole väliä kuinka pitkä aika tarinan keksimisestä on, se on yhä täsmälleen yhtä totta tai epätotta kuin alkuperäinen tarina oli. Jos keksii tarinan, joka ei ole totta, ja siirtää sen aina eteenpäin vuosisatojen ajan, ei tee siitä yhtään enempää totta!

Useimmat ihmiset Englannissa on kastettu Englannin kirkkoon, mutta tämä on vain yksi haara monista kristinuskon uskonnon haaroista. On muita haaroja, kuten Venäjän ortodoksit, roomalaiskatoliset ja metodistit. He kaikki uskovat eri asioita. Juutalainen uskonto ja islamin uskonto ovat yhä hieman erilaisia; ja on olemassa erilaisia juutalaisen uskonnon haaroja ja islamin uskonnon haaroja. Ihmiset, jotka uskovat edes hieman erilailla asioista kuin toiset, usein ajautuvat sotaan erimielisyyksiensä tähden. Joten saatat ajatella, että heillä on luultavasti hyviä syitä – todisteita – uskoakseen mitä he uskovat. Mutta oikeasti heidän eri uskomuksensa ovat täysin peräisin eri traditioista.

Puhutaanpa yhdestä erityisestä traditiosta. Roomalaiskatoliset uskovat, että Maria, Jeesuksen äiti, oli niin erityinen, että hän ei kuollut vaan nostettiin ruumiillisesti Taivaaseen. Muut kristinuskon traditiot ovat eri mieltä, sanoen, että Maria kuoli aivan kuten kuka tahansa muukin. Nämä muut uskonnot eivät puhu hänestä paljon, ja toisin kuin roomalaiskatoliset, he eivät kutsu häntä ’Taivaan Kuningattareksi’. Traditio, jonka mukaan Marian ruumis olisi nostettu taivaaseen, ei ole hyvin vanha. Raamattu ei sano mitään siitä, miten tai milloin hän kuoli; itse asiassa naisparkaa mainitaan Raamatussa hyvin vähän. Usko, että hänen ruumis nostettiin Taivaaseen, keksittiin vasta noin kuusi vuosisataa Jeesuksen ajan jälkeen. Alkuun se vain keksittiin, samaan tapaan kuin mikä tahansa tarina, kuten Lumikki, keksitään. Mutta, vuosisatojen kuluessa, siitä kasvoi traditio ja ihmiset alkoivat ottaa sen tosissaan yksinkertaisesti siksi, koska tarina oli kulkenut niin monen sukupolven ajan. Mitä vanhemmaksi traditio tuli sitä useampi ihminen otti sen todesta. Viimein se kirjattiin viralliseksi roomalaiskatolisen uskonnon uskoksi; vasta hiljattain, 1950. Mutta tarina ei ollut yhtään enempää totta 1950, kuin se oli silloin kun se ensimmäistä kertaa keksittiin 600 vuotta Marian kuoleman jälkeen.

Palaan vielä traditioon kirjeeni lopussa, ja katson sitä toisella tavalla. Mutta ensin minun tulee käsitellä ne kaksi muuta huonoa syytä uskoa mitään: auktoriteetti ja ilmestys.

Auktoriteetti, syynä uskoa jotakin, tarkoittaa uskoa johonkin, koska joku tärkeä henkilö on sanonut sinulle, että siihen tulisi uskoa. Roomalaiskatolisessa kirkossa Paavi on kaikkein tärkein henkilö, ja ihmiset uskovat, että tämä on oikeassa vain siksi, koska tämä on Paavi. Eräässä islamin uskonnon haarassa, tärkeät ihmiset ovat vanhoja parrakkaita miehiä, joita kutsutaan Ajatolliksi. Monet nuoret muslimit, eli islaminuskoiset, ovat valmiita murhaamaan jonkun, mikäli kaukaisessa maassa oleva Ajatolla käskee niin tehdä.

Sanoin, että roomalaiskatolisille sanottiin vasta 1950, että heidän tulee uskoa Marian ruumiilliseen taivaaseennousuun. Tarkemmin sanottuna tarkoitan, että 1950 Paavi sanoi heille, että näin heidän tulee uskoa. Ja se oli siinä. Koska Paavi sanoi, että se on totta, niin silloin sen täytyi olla totta! Jotkut asiat, joita Paavi sanoi elämässään, olivat tosia ja jotkut eivät. Ei ole mitään hyvää syytä, miksi uskoa kaikkea mitä hän sanoi, vain koska hän oli Paavi, aivan kuten ei ole mitään hyvää syytä uskoa kaikkea mitä kukaan muukaan sanoo. Nykyinen Paavi on määrännyt kuuntelijoitaan olemaan rajoittamatta heidän saamiensa lasten määrää. Mikäli ihmiset seuraavat hänen auktoriteettiään niin ylenpalttisesti kuin hän toivoisi, seurauksena saattaisi väestönpaljouden aiheuttamana olla hirvittävää nälänhätää, tauteja ja sotia.

Toki, jopa tieteessä, joskus emme ole nähneet todisteita itse ja meidän tulee luottaa jonkun toisen sanaan asiasta. En ole nähnyt omilla silmilläni todistetta, että valo kulkee noin 299 792 kilometriä sekunnissa. Sen sijaan uskon kirjoja, jotka kertovat minulle valonnopeuden. Tämä näyttää ”auktoriteetiltä”.  Mutta tosiasiassa se on paljon parempi kuin auktoriteetti, koska ihmiset, jotka kirjoittivat nämä kirjat, ovat nähneet todisteet asiasta ja kuka vain on vapaa tutkimaan tarkasti näitä todisteita koska vain he haluavat. Se on hyvin rauhoittavaa. Mutta edes papit eivät väitä, että olisi yhtään todisteita heidän tarinalleen Marian ruumiin noususta Taivaaseen.

Kolmas huono syy uskoa mitään on ”ilmestys”. Mikäli olisit kysynyt Paavilta 1950, miten tämä tiesi, että Marian ruumis hävisi Taivaaseen, hän olisi luultavasti sanonut, että se ”ilmestyi” hänelle. Hän sulki itsensä huoneeseensa ja rukoili ohjeistusta. Hän ajatteli ja ajatteli, aivan itsekseen, ja hän tuli mielensä sisällä yhä varmemmaksi ja varmemmaksi. Kun uskonnolliset ihmiset saavat vain tunteen sisällään, että jonkin asian on oltava totta, vaikkakaan asian totuudesta ei ole yhtään todisteita, he kutsuvat tätä tunnetta ”ilmestykseksi”. Ja eivät ainoastaan Paavit väitä saaneensa ilmestyksiä. Monet uskonnolliset ihmiset tekevät niin. Se on yksi heidän pääsyistään uskoa asioita, joita he uskovat. Mutta onko tämä hyvä syy?

Oletetaan, että sanoisin sinulle, että koirasi on kuollut. Olisit hyvin järkyttynyt ja luultavasti kysyisit, ’Oletko varma? Miten tiedät? Miten se tapahtui?’ Ja oletetaan, että vastaisin: ‘En oikeasti tiedä, että Pepe on kuollut. Minulla ei ole mitään todisteita. Minulla on vain tämä hassu tunne syvällä sisälläni, että hän on kuollut.’ Olisit hyvin ärtynyt minulle pelästytettyäni sinut, koska tietäisit, että pelkästään ”tunne” syvällä sisällä ei ole yksinään hyvä syy uskoa erään whippetin kuolleen. Sinä tarvitset todisteita. Meillä kaikilla on tunteita sisällämme aina silloin tällöin, ja joskus ne osoittautuvat paikkansa pitäviksi ja joskus eivät. Joka tapauksessa eri ihmisillä on vastakkaisia tunteita, joten miten meidän tulisi päättää kenen tunteet ovat missäkin asiassa oikeassa? Ainoa tapa olla varma, että koira on kuollut, on nähdä hänet kuolleena tai kuulla, että hänen sydämensä on pysähtynyt; tai kuulla jonkun kertovan nähneensä tai kuulleensa jotain oikeita todisteita tapahtuneesta.

Ihmiset sanovat joskus, että sinun pitää uskoa syvällä sisimmässäsi tuntemiisi tunteisiin tai et koskaan voi olla varma asioista kuten “Vaimoni rakastaa minua”. Mutta tämä on huono argumentti. Voi olla paljon todisteita siitä, että joku rakastaa sinua. Läpi päivän kun olet jonkun kanssa, joka rakastaa sinua, näet ja kuulet paljon pieniä todistuspaloja, ja ne kaikki sopivat yhteen. Se ei ole pelkästään tunne sisimmässä, kuten se tunne, jota papit sanovat ilmestykseksi. On myös ulkopuolisia asioita, jotka tukevat sisimmässä olevaa tunnetta: katseet silmissä, hellät äänensävyt, pienet palvelukset ja eleet; nämä ovat kaikki oikeita todisteita.

Joskus ihmisillä on vahva tunne sisimmässään, että joku rakastaa heitä, vaikka heillä ei ole mitään todisteita tästä. He ovat mahdollisesti täysin väärässä. On olemassa ihmisiä, joilla on vahva sisäinen tunne, että joku kuuluisa elokuvatähti todella rakastaa heitä, vaikka ei ole oikeasti koskaan edes tavannut tätä. Sellaiset ihmiset ovat mieleltään sairaita. Sisäisiä tunteita tulee tukea todisteilla, muutoin et vain voi luottaa niihin.

Sisäiset tunteet ovat arvokkaita myös tieteessä, mutta vain saadaksesi ideoita, joita myöhemmin testaat etsimällä todisteita. Tieteentekijällä voi olla ”aavistus” jostain ideasta, joka vain ”tuntuu” oikealta. Itsessään tämä ei ole hyvä syy uskoa jotain. Mutta se voi olla hyvä syy viettää aikaa tehden tarkkaa tutkimusta tai koetta, tai muulla tavoin etsiä todisteita. Tieteilijät käyttävät sisäisiä tunteita koko ajan saadakseen ideoita. Mutta ne eivät ole minkään arvoisia ennen kuin niitä voi tukea todisteilla.

Lupasin, että palaan vielä takaisin traditioon katsoakseni sitä toisella tapaa. Haluan yrittää selittää, miksi traditio on niin tärkeää meille. Kaikki eläimet ovat kehittyneet (evoluutioksi kutsutun prosessin kautta) selviämään siinä normaalissa ympäristössä, jossa heidän lajinsa elää. Leijonat ovat kehittyneet hyviksi selviytyjiksi Afrikan tasangoilla. Ravut ovat kehittyneet hyviksi selviytymään makeassa vedessä, kun taas hummerit ovat kehittyneet hyviksi selviämään suolaisessa vedessä. Ihmiset ovat myös eläimiä, ja me olemme kehittyneet hyviksi selviytymään maailmassa täynnä … muita ihmisiä. Useimmat meistä ei metsästä omaa ruokaamme kuten leijonat ja hummerit, me ostamme sen muilta ihmisiltä, jotka ovat ostaneet sen yhä muilta ihmisiltä. Me ”uimme ihmismeressä”. Aivan kuten kalat tarvitsevat kidukset selvitäkseen vedessä, ihmiset tarvitsevat aivot, jotka ovat kykeneväiset toimimaan muiden ihmisten kanssa. Aivan kuten meri on täynnä suolavettä, ihmismeri on täynnä vaikeasti opittavia asioita. Kuten kieli.

Sinä puhut englantia, mutta ystäväsi puhuu saksaa. Kummatkin teistä puhuvat sitä kieltä, joka sopii paremmin ”uitavaksi” teidän omissa erillisissä ”ihmismerissänne”. Kieli siirtyy eteenpäin traditiona. Ei ole mitään muuta keinoa. Englannissa Pepe, koira, on ’a dog’. Saksassa hän on ein Hund. Kumpikaan näistä sanoista ei ole sen oikeampi, tai todellisempi kuin toinen. Molemmat ovat vain yksinkertaisesti annettuja. Ollakseen hyviä ”uimaan omassa ihmismeressään”, lasten pitää oppia oman maansa kieli, ja paljon muita asioita heitä ympäröivistä ihmisistä; ja tämä tarkoittaa, että heidän pitää imeä itseensä, kuin imupaperi, valtava määrä traditionaalista tietoa. (Muista, että traditionaalinen tieto tarkoittaa yksinkertaisesti asioita, jotka on siirretty isovanhemmilta vanhemmille ja heiltä lapsille.) Lapsen aivojen tulee olla traditionaalisen tiedon imijä. Ja lapsen ei voi olettaa lajittelemaan ja erottamaan hyvää ja hyödyllistä traditionaalista tietoa – kuten kielen sanoja – pahasta tai hölmöstä traditionaalisesta tiedosta – kuten uskosta noitiin ja paholaisiin ja ikuisesti eläviin neitsyihin.

Se on sääli, mutta se on pakollinen haitta. Sillä koska lasten tulee olla traditionaalisen tiedon imijöitä, he todennäköisesti uskovat kaiken, mitä aikuiset heille sanovat. Oli se sitten totta tai valheellista, oikein tai väärin. Moni asia, jota aikuiset sanovat heille, on totta ja perustuu todisteisiin tai on muuten edes järjellistä. Mutta jos jokin osa siitä on valheellista, hölmöä tai jopa pahanilkeistä, ei ole mitään, mikä estäisi lapsia uskomasta myös siihen. Ja kun lapset sitten kasvavat aikuisiksi, mitä he tekevät? No, totta kai, he kertovat kaiken seuraavalle sukupolvelle lapsia. Eli kun jokin asia muodostuu vahvasti uskotuksi – vaikka se olisikin täysin epätotta ja ei ollut mitään syytä uskoa sitä alun perinkään – se saattaa jatkua ikuisesti. Saattaisiko tämä olla mitä tapahtui uskonnoille? Usko, että on jumala tai jumalia. Usko Taivaaseen. Usko, että Maria ei koskaan kuollut. Usko, että Jeesuksella ei koskaan ollut ihmistä isänä. Usko, että rukouksiin vastataan. Usko, että viini muuttuu vereksi. Yhteenkään näistä väitteistä ei ole olemassa mitään niitä tukevia todisteita. Silti miljoonat ihmiset uskovat niihin. Kenties tämä johtuu siitä, että heille uskoteltiin nämä asiat kun he olivat tarpeeksi nuoria uskoakseen mitä vain.

Miljoonat eri ihmiset uskovat hyvin erilaisia asioita, koska heille sanottiin erilaisia asioita kun he olivat lapsia. Muslimien lapsille kerrotaan erilaisia asioita kuin kristittyjen lapsille, ja kummatkin kasvavat kerta kaikkiaan vakuuttuneina, että he ovat oikeassa ja muut väärässä. Jopa kristittyjen sisällä, roomalaiskatoliset uskovat eri asioita kuin Englannin kirkon ihmiset tai episkopaaliset, shakerit tai kveekarit, mormonit tai helluntailaiset, ja kaikki ovat kerta kaikkiaan vakuuttuneita, että he ovat oikeassa ja muut ovat väärässä. He uskovat eri asioita täsmälleen samasta syystä kuin sinä puhut englantia ja joku puhuu saksaa.

Molemmat kielet ovat, omissa maissaan, oikea kieli puhua. Mutta ei voi olla totta, että eri uskonnot ovat oikeassa omissa maissaan, koska eri uskonnot väittävät vastakkaisten asioiden puolesta. Maria ei voi olla elossa katolisessa tasavallassa, mutta kuollut protestanttisessa Pohjois-Irlannissa.

Mitä voimme tehdä tälle kaikelle? Sinun ei ole helppoa tehdä asialle mitään, koska olet vain kymmenen. Mutta voisitko yrittää tätä. Seuraavan kerran kun joku kertoo sinulle jotain, joka kuulostaa tärkeältä, mieti itseksesi: ’Onko tämä sellainen asia, jonka ihmiset luultavasti tietävät koska sille on todisteita? Vai onko se sellainen asia, jota ihmiset uskovat vain tradition, auktoriteetin tai ilmestyksen takia?’ Ja ensikerralla kun joku kertoo sinulle, että jokin on totta, mikset sanoisi heille: ’Minkälaisia todisteita tälle on olemassa?’ Ja jos he ovat kykenemättömiä antamaan hyvää vastausta, toivon, että mietit hyvin tarkkaan ennen kuin uskot sanaakaan, mitä he sanovat.

Rakkaudella,
Isi

________________

Blogini funktio

Olen kirjoittamassa erästä pidempää, pääasiassa yhteiskuntatieteisiin nojaavaa aikakausipohdintaa, jota varten perustan nyt tämän blogin. Tulen täällä silloin tällöin kirjoittelemaan ajatuksia, pohtimaan ajankohtaisia ilmiöitä, julkaisemaan pieniä suomennoksia, sekä yleisesti sivuamaan tähtäämäni kirjan yksittäisiä ja moninaisia elementtejä. Pääasiassa itse kirjaa kirjoitan kuitenkin lähinnä piilossa, kunnes julkaisen lopullisen sisällön. Eli kirjan varsinaisesta teesistä en todennäköisesti puhu sen enempää tai julkaise etukäteen mitään varsinaista sisältöä. Blogi toimii eräänlaisena sivujulkaisumuotona.